Muurikivillä kasvoi sammalta, ja yhdellä tällaisella kivellä istui keijukainen puhdistaen tomuista mekonhelmaansa. Helmaan oli tarttunut pölyä muurissa olevasta aukosta.
Se aukko oli rakastavaisten "henkireikä".
Keijukainen mahtui juuri ja juuri lentämään siitä läpi.
Hänellä oli tärkeä tehtävä.
Hän välitti rakastavaisten viestejä.
Usein nämä viestit olivat hyvin intuitiivisiä,
sielun syövereistä kumpuavia, kaipaavia,
mustalla huumorilla höystetyn traagisia,
eroottisen lyyrisiä,
kohtalonomaisia.
Joskus keijua nauratti, sitten itketti,
välillä hän hymähti nokkeluuksille ja oli taittaa siipensä lentäessään
viuhaa vauhtia ehtiäkseen välittää viestin ennen kuun nousua..
Eräässä viestissä oli pelkkiä numeroita,
5,7,10,22,62 ja 30
ja hän tiesi numeroiden kuuluvan muusille;
noille tämänkin tarinan innoittajille.Viimeinen numero kuului astro-ystävälle,
jonka aurinkoa se valaisi,
ja muistutti keijua auringon luomisvoimasta,
keskipisteenä olemisesta,
ennenkuin viestin loppuun tulee lopetusmerkki,
mikä se sitten milloinkin oli..
Astro-ystävällä on kummallinen intuitio
ja hän oli jättänyt keijulle muurin laelle
pari korttia..muistuttamaan tästä päivästä..
olihan se tärkeä keijulle..
Perhe, perhe-elämä, seksuaalisuus, intohimoinen kuu..mitä ihmettä..??
Mitä tuo liljakin tuossa..sitä täytyisi hoitaa. Lilja..Lily..
oliko sitä numeroluettelossa..
Ei, mutta miten kaunista musiikkia jostain kuuluukaan.
Ehkä nimi kuuluu sen soittajalle..
Kuu 4 Jousimies
..nousulla,
jatka tarinaa...my astro friend..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti