Jos vesilasi on puolillaan,
on asenteesta kiinni, näkeekö sen olevan puoliksi täynnä,
vai puoliksi tyhjillään.
Kun Kuu on puolikas,
niin tiedämme että se ON joko puoliksi täynnä,
tai puoliksi "tyhjillään".
Heijastavan valon määrältään.
Suhteessa Aurinkoon.
Luonto määrittelee näiden puolikkaiden ominaisuudet;
puolikkuus ei ole meidän asenteestamme kiinni.
Vai onko?
Puoliksi näkemällä tai ajattelulla (Wittgenstein, 1953)
voi samassa kuvassa nähdä
joko ankan nokkineen tai jäniksen pitkine korvineen,
eikä kumpikaan ole toista oikeampi.
Kuu on valonmäärältään kasvava,
mutta onko vain meidän näkökantamme,
että myös sen laadullinen vaikutus on "kasvava"?
Näkyykö se oikeasti ihmisen arjen toiminnassa?
Kasvava puolikuu
Kuu 22 Härkä
neliö Aurinko 22 Vesimies.
"Kukin kuulee vain sen, minkä ymmärtää."( Goethe)
Mestarikutoja Arachne 23 Härkä.
Mestarikutoja pudotteli vissiin timantteja hangille, kun oli niin häikäisevän kaunista taas.
VastaaPoistaPoskia kuumottaa ja veri kiertää.Hyvä olo.
Puoliksi täysi :)
Tuli touhuttua lasten kanssa tunti ulkosalla.
Miks sitä tuntee ahistusta, TURHAA,
jostakin ohjaamisesta.
Nehän ohjaa ite leikkinsä ja sun tehtävä on nauttia niitten keksimisen ilosta ja kiljahduksista.Olla läsnä. Että kun ne kutsuu sua nimeltä, niin olet vierellä ja joka solullasi lasket liukua mukana alas.
Siivousta. Matot tankkaa itteensä happea pakkasessa.
Sämpylöitäkin härkä-kuu leipoa aikoi.
Kuu 25 Härkä,
illalla neliö Neptunukselle Vesimieheen.
Hyvä ruoka, parempi mieli?
Taivaalla on aika kuivaa.
Lumi on aika kuivaa.
Iho tuntuu kuivuvan tavallista enemmän.
Ehkä sitä korostaa vielä Venus-Kauris?
Olen huomannut että Härkä Kuun aikana on olo kumman rauhallinen. Jotenkin kuin jalat olisi tanakan härkämäisesti maassa ja katselee vain rauhallisen oloisesti ympärilleen.
VastaaPoistaPuolikuusta tulee myös mieleen Jin-Jang, pimeä ja valoinen, elämän suuret vastakohdat, joiden varassa olemme.
Muistan, kun skorppari-poikani möntisen katossa roikkui pitkään lappu, johon hän oli kirjoittanut päästään elämän suuria totuuksia.
"Näet sen mihin lamppusi valon kohdistat".
Maamerkit on vissiin aika realistisia,
VastaaPoistakonkreettisten asioiden ihmisiä,
henkisyyttä unohtamatta.
Mut että tajuavat sen, ettei se turha hötkyily mitä auta.
Että sitten semmottinen tunnelma näiden kuittenkin aikaan.
Härkä-Kuu kyllä liittyy ruokaan ihan selvästi.
Tein ekaa kertaa sellasta kasvisyöjän pottulooraa homejuustolla höystettynä.
Ikinä koskaan,
en tiä mitä tulooooo.
..möntisen katossa.. :))
Noista möntisistä. Pohjanmaalla on sellainen sanonta. Kun rintamamiestalon vintti tiivistettään huoneiksi, niin sivulle jää viistokaton alle sellaiset useilla varastotiloinan olevat, meillä ne toimi poikien makuusoppina, nk. möntiset. Olivat sopivan kaukanakin toisistaan, sillä siinä välissä oli heidän 'pelihuone'. Toinen pojista sanoikin, että on vaikea nukkua isossa huoneessa, missä on katto kaukana, kun tuo möntinen on sellainen turvallinen pieni pesä. Vieläkin tykkää nukkua siinä, ei muualla, kun käy. <3<3<3
VastaaPoistaOlin eilen extempore miehen keikkaa katsomassa prinsessajousimiesystävättäreni kanssa. (Hän on prinsessa :D) En voi käsittää sitä päätöksien tekemisen vaikeutta, joka ihmisillä on. Mies oli ihan repeytymässä, kun ei osannut päättää. Kaveri myös miettii miettimistään. Varsinkin pienissä jutuissa, tee se päätös ja kanna se vastuu siitä. What´s the big deal?
VastaaPoistaNäin muuten eeppisen unen viime yönä. Mun pienen poikavauvani yritti syödä iso, musta käärme. Se keksi kaikkia temppuja, pienentyi ja söi vettä ja lensi. Lopulta me söimme sitä punajuurina ja pureskelimme pieninä paloina. Vauva pelastui, rakastin sitä kovasti. Tummahiuksinen ihan pikkuinen ja vähän rääkyvä poikavauva silmät kiinni.
Eikö ole aika ladattua symboliikkaa?
indiima