11.5.2017

Yks kuunkierto

Siitä on nyt yks kuunkierto,
kun pidin isän kättä kädessäni ja toista kättä jo viilenneellä poskella.
Jätin hyvästit Auringolle, jolta kuuni oli saanut valonsa Leijonassa.
Oli tähtikirkas pitkäperjantain yö ja kirkas kuutamo.
Kuu kulki läpi Skorpionistelliumini ja
ja yhtyi kuolinhetkellä Aurinkooni.
Kuun kierros täyttyi.
Sittemmin näin unta, kuinka joku piirsi minulle ääriviivat.


Hautajaisaamuna tuli tarve kuvata taivasta,
ja näin pilvenhattarassa isän nauravat kasvot.
Pidin isälle muistopuheen.
Minun oli se tehtävä noilla yhtymillä,
kunnioituksesta, rakkaudesta, rehellisesti,
kyynelehtimättä, Ceres DC:lläni luopumassa.
Ajattelin kuolinhetken Uranus-Aurinko yhtymää;
taivasta ja sen kirkkainta tähteä.
Uranuksen ylösnousemusta ja Auringon ikuista henkeä.
Venus rx - Chiron yhtymän kera..
..käsi minut kantaa uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään. 

Kuu 20 Skorpioni
Aurinko 20 Härkä
on taas täysikuu 
              ja elämä jatkuu


5 kommenttia:

  1. <3 Lämmin osanottoni. Halauksia myös. Siellä tosiaan leveästi hymyilee =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja niinpä :)
      Isällä oli kaiken ankaruuden ja vaativan luonteen vastapainona hyvä huumorintaju,
      tai että se meni meillä hyvin yksiin,
      mun jouskarinousua vastapäätä hänen kaksoskuunsa.
      Arkutuksessa hänen siskonsa lauloi virsiä ja oli haudanvakava ja minä muistelin meidän hyviä nauruhetkiä ja tokasin hyvinkin huumoripitoiset matkaterveiset tuonpuoleiseen..
      ja täti katsoi alta kulmain..
      joo
      Olin täällä jo kirjannut aiemmin,että
      kun tuosta Jupiterista kaikkee suurta ja hyvää aina ja kaikkialla plaahplaahplaah,
      niin eiköhän tuo kuolemaa tuone.
      Siis tr Jupiter Vaaka oli MC:lläni silloin ja nyt sitten retrona uudestaan.
      Ja toisaalta, eiköhän nuo lie tärkeimmät päivämäärät ihmiselossa,
      syntymä ja kuolema,
      kiveen kaiverrettuina meistä jäljellä jäävät. Olennaisimmat?
      Jonkun sortin elämä siinä välissä.
      No,
      liitetäänhän tuo Jupiter myös uskontoon,
      ja hautajaisia järjestellessäni
      tuli plarattua virsikirjaa ja luettua psalmeja niinku joskus rippikoulussa viimeksi.
      Ja muistettua isän lausahdus "jos Luoja suo" ja että muistokirjoituksissa on hyvä mainita Herra, muistutuksena, ettei tämä ihmiselo ole ihan vaan omissa käsissä, vaan armo käy ylätuvan ukolta.
      Entiijä, jotenkin vielä pääsiäisen aikaan, kuolemalla kuoleman voitti,
      kuoli meidän syntiemme tähden,
      pyhien vuoksi kuolleeksi toteaminenkin venyi seuraavaan arkipäivään,
      nousi kolmantena päivänä jne..
      viimeinen ehtoollinenkin toteutui iltateen muodossa siinä kuolinvuoteen äärellä.
      Ja sitäkin mietin, että miksi aina aatellaan ja kuvitellaan, että kuoleva haluaa koko köörin siihen vierelleen itkemään ja suremaan ja henkisesti kiinni pitämään. Sehän on hyvin yksityinen tapahtuma, haluaako siihen muiden energioita?
      Hyvästellä kyllä, ja siunata rakastavilla sanoilla, sen me läheiset teimme,
      mutta itse kuolinhetki jäi hänen yksityishetkeksi.
      Ihan niinku aikoinaan isän tamma sai vihdoin varsomisrauhan kun isäntä häippäs aamukahville vahtimasta. Se esimerkki minulle tuli mieleen ja toimin sen mukaan vaistonvaraisesti.

      Kuu
      kulkee vissiin vielä skorpionissa..

      Poista
  2. Jousimieheen on kuu siirtynyt..
    Tuosta kuolinkartasta vielä,
    kun olen joskus tulkinnut Vertex-akselin vähän sellaseksi "kerran elämässä" huippuhetkiä kuvaamaan, niin kuolinkartoilla sillä on oma osuutensa myös.
    Kuolinkartan Vertex oli isän Auringolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti ja syvällisesti kaiken maailman merkkien kautta osaat tuota kuvailla. Samaa mieltä tuosta lähtemisen rauhasta, ellei nyt vartavasten itse vaadi jonkun tietyn läheisyyttä sitten. Kyllä ne mollukat sattuu ihmeen hyvin paikalleen, jos osaa katsoa.

      Palaan toisaalla vielä yhteen juttuun =)

      Poista
  3. Hei! Olenkin odotellut sinua takaisin tähtitaivaalle. Myötätuntoni, tuen ajatuksiasi. Kauniisti olet isääsi saatellut. Ja niin paljon hänestä jää. Tai jää, minkä haluaa mukaan vierelle vielä ottaa. Minäkin sain olla isän luona viime hetken, oikeastaan yksin. Se oli kaunista hetkeä. Sitten vain käteni alla, kun pidin isän päästä kiinni, humahti jotain energiaa pois. Isä opetti minulle, ettei hän kuole, siirtyy vain muualle. Olen isän tyttö, kuten luulen, olet sinäkin. Isä tulikin minua pari kertaa tervehtimään. Hyvin yksinkertaisilla lauseilla. En tarkoita että sitä tarttisi olla.

    VastaaPoista