4.4.2011

Vielä tyyni on sää

Neptunus siirtyy Kaloihin tänään.
Maija muutti luodolle 1800-luvun puolivälissä.
Neptunus löydettiin 23.9.1846.

Kuu 22 Oinas
yhtyen perääntyvään Merkuriukseen 23 Oinas.
Sanat liikaa ois
ja joutaa lauseet pois..  

11 kommenttia:

  1. Suomen ilmatieteenlaitos aloitti toimintansa noihin aikoihin.
    Löytökartalla retro Neptunus yhtyen retro Saturnukseen.
    Nti aika ja säätiedotus. Kovan tuulen varoitus. Joo. Kvinkunssi Marsille Neitsyeeseen.
    SääENNUSTE, ei voi tietää tarkkaan.

    Löytökartalla on yks yksityiskohta tai parikin,
    jotka toistuvat nyt tässä ajassa.
    Jos ja kun Neptunus on merten herra ja tää meijän maapallommekin on ns. sininen planeetta
    (vettä yli 70 %) ja Neptunuskin kuvataan kaasukehänsä ansiosta kauniin siniseksi planeetaksi,niin ylhäällä kuin alhaalla,
    ja me ihmiskuntana rakastamme tarinoita,
    ja Vesta kuvastaa myös ns. valtiojärjestystä,
    kuin myös sitä sydämellään oikeita ratkaisuja tehden,
    ja Juno, miten tässä tulkitaan Juno?
    Siis Neptunuksen löytökartalla on
    Atlantis yhtymä Juno Skorpioni.
    Ja Vesta 0 Neitsyt noviili Chiron yhtymä Klotho (the ninth, raskaus, syntymä)10 Vaaka.
    Nyt Atlantis 18 Neitsyt on yhtymässä peräytyvään Junoon (se uudenkuun Hermeksen yodin kärki)
    ja Vesta 0 Vesimies tekee noviilia Venukselle
    10 Kalat.Venuksen kiertohan on myös sen nine months, "raskauskuukausia".
    Että mikä henkinen opetus tässä onkaan meille kehittyneille, fiksuille ja filmaattisille sivilisaatioille, joiden aikana lokit pesivät styroksiin keskellä valtamerta,
    eikä se meijän hieno sivilisaation ja kehityksen tuloksena syntynyt jätti-paskalautta edes uppoo niinku kävi Atlantikselle. helevata.
    Paljonko siinä enää Atlantis-Juno-parisielut painaa,
    ja helmenhohtoiset tarut auttaa kun ei me raukat rajat olla opittu yhtään mitään?
    Japanissa lasketaan radioaktiivista vettä mereen. UPM Suomessa on saanut luvan haudata jätteensä veen rajoille. Eikun vaan asfalttia päälle ja hyvä tulee. Poissa silmistä, poissa mielestä.
    Neptunus ei ole mikään yksilön "miltähän minusta nyt tuntuu" oi joi ja voi voi,
    vaan
    se on taivaallinen vastine
    meijän siniselle planeetalle, jossa meidän kaikkien ELÄMÄ on kiinni meristä.
    Vaiko eikö?
    Kuvittelenko minä?
    Illuusiota?

    Meitä on
    aika monta miljoonaa.

    VastaaPoista
  2. http://www.yle.fi/uutiset/teemat/japanin_tsunami/2011/04/tepco_paastaa_tonneittain_saastunutta_vetta_mereen_2487039.html

    VastaaPoista
  3. http://www.yle.fi/alueet/satakunta/2011/03/upm_tayttaa_lahden_jatteilla_raumalla_2469276.html

    VastaaPoista
  4. Säätiedotus huomiseksi.
    Aurinko nousee vaikkei näkyisikään.

    http://www.youtube.com/watch?v=RWqcz7HGJao

    Kyyneleet ovat edelleen suolaisia.
    Jostain syystä niitten koostumus on sama kuin sairaalan tipassa.

    VastaaPoista
  5. Ja Oinas kuu on rehellinen.
    Kyllä se mököttääkin.
    Mutta siis,
    vielä kerkee kriittisellä asteella sanoa, että mistä se kenkä näin lähietäisyydellä oikeesti puristaa. Ettei merta edemmäs jne..
    Todella ärsyttävää, jos henkilö A,
    joka on valittu johtamaan pientä ryhmää,
    ei osaa sitä hommaansa.
    Suomi on pullollaan näitä isompia ja pienempiä johtajia, jotka eivät osaa hommaansa.
    Vielä enemmän se pullottaa niistä, jotka hinkuvat johtajan pallille vailla pomon taitoja.
    Tai hierarkkinen "minä olen ollut pisimpään" määräten samoissa hommissa olematta kuitenkaan pomo.
    Tämmöstä tähän iltaan mahtui itse kokien ja vielä enämpi kuunnellen.

    Ärsyttää.
    Siks, että sillon ne asiat, joita ryhmä on ajamassa ei etene tai uudistu tai kokeile tai what ever, kun se yks nyhvää.
    äh

    VastaaPoista
  6. Silloin kun menin naimisiin,
    niin tr Neptunus yhtyi Rakkauspisteeseeni.
    Unelmani täyttyivät.
    Sain samana vuonna tyttären ja tr Neptunus yhtyi Saturnuksen kera Rakkauspisteelleni.
    Loimme yhdessä "kestävää" uutta elämää ja tuo hetki oli onnellisin elämässäni.
    Pointtini on se, että vaikka Neptunus saa meidät haaveilemaan, unelmoimaan, toimimaan toisten hyväksi, tuo pettymyksiä ja karvaita kyyneleitä saman asian tiimoilta,
    niin sen tärkein tehtävä on luoda mitä erilaisimpia kokemuksia elämästä,
    jotta me tavallaan kasvaisimme ihmisinä näkemään ja kokemaan elämää kokonaisvaltaisesti.
    Että se Neptunus on kuin surffaajan hyökyaalto,
    olet hetken aallon harjalla ja onnesi kukkuloilla ja sitten se töyssäisee sinut rannalle. Että se kaikki kuuluu elämään.
    Ja että sen Neptunuksen "raskausaika" on piiiiiiitkä, tarkoittaen, että kestää aikansa ennenkuin ihminen ymmärtää sen kaiken tarkoituksen.
    Se on vähän kuin siinä löytökartan kvinkunsissa.
    Hra aika muistuttaa oikeasta ajoituksesta hypätä sinne aallon harjalle ja se Mars Neitsyt vähän kuin piilossa on se kokonaisvaltainen elämänpuu, joka niistä elämänkokemuksista kasvaa.
    Meidän on vain uskallettava elää, jotta se elämänpuu saa ravinteita kasvaakseen.
    Ehkä se joku kaunis päivä kasvattaa hedelmiä?

    VastaaPoista
  7. Syntymäkartallani Venus peräytyy kohti Neptunusta Skorpionissa.
    Ei se ole tehnyt minusta kaappijuoppoa eikä syrjäytynyttä, lääkkeiden väärinkäyttäjää, narkkaria, joita asioita jostain syystä, jota en sinänsä ymmärrä, yhdistetään Neptunukseen. Neptunus noillakin herkistää asioille, elämän aallonharjat ja -pohjat tajuaa herkemmin, mutta kartalla on sitten jotain muuta, joka saa eristäytymään yhteiskunnasta.

    Itelleni tuo Neptunus on tuonut herkästi niitä suolanmakuisia kyyneleitä.
    Herkkyys kauneudelle kaiken ankean harmaan keskellä. Karvaita pettymyksiä ja silti uskoa ja luottamista elämään.
    Se on tuonut konkreettisen hukkumisvaaran lapsena, sittemmin olen ollut hukkua kyyneliini.
    Skorpionin on ehkä helppo hyväksyä ja ymmärtää Neptunusta, koska se ei pelkää sen (meren) pinnanalaisia asioitakaan. Se ei pelkää sitä hukkumisvaaraa, kun se on jo kerran selvinnyt siitä.

    Neptunus-Venukseni kertoo teille mielikuviaan,
    enkä tiedä onko se niin oikein sekään.
    Mikä on eettisesti ja moraalisesti oikein?
    Täyttääkö rakkauskaan aina moraalin säännöt?
    Ja ehkä siitäkin on kysymys,
    onko se moraali ja etiikka siellä Vestan sydämessä kuin omanatuntona vai onko se
    ulkoisena sopimuksena ja sitoumuksena.

    Neptunukseni jäi Uudenkuun "pimentoon" eikun luovaan hierteeseen kvinkunssilla.
    Siks se tulvii nyt :)

    VastaaPoista
  8. Olen huono syömään kalaa.
    En ole sille allerginen, mutta sen maussa on jotain, jota maha ei sulata ja se tökkii heti tulemaan ylös.
    Vähän samaa on suhteessa Kalojen merkkiin.
    On harvoja Kaloja ,joita ymmärrän tai jotka "jäävät katiskaan" keskustellakseen.
    Ehkä se on Jupiter-Chiron Kalat t-ristin kärkenä minä-sinä akselille.
    Vaikuttaen puolin ja toisin.
    Pyrin tietoisesti välttämään "tökkimistä".

    Vaikka samaa elementtiä olevat merkit ovat kolmiossa keskenään, niin ehkä kolmio on Skorpionille liian pliisu, ei haastetta tai jotain siitä uupuu, jotta yhteistä ymmärrystä syntyisi.
    Ehkä se on se veden laatu. Se muuttaa muotoaan.
    Ja että se skorpioni oikeesti elääkin kuivalla maalla eikä siellä vedessä. Se on vähän omituinen otus veden merkiksi.

    VastaaPoista
  9. Mulla on sama juttu, harvoista kaloista tulee sydänystäviä tai läheisiä, ja usein ne jotka jää, on vahvalla oinaspainotuksella.

    Miten tuo neptunus yhtymä auringolle sitten toimii tässä ajassa? Mä en kyllä koe olevani mitenkään pää enemmän pilvissä kuin aiemmin. Ehkä se vaan edistää näitä mun hevosjuttuja. No, tein kyllä joku päivä sushia merenelävistä ja levästä :D

    Mä olen jotenkin ehkä liiaksikin asti itsenäinen nykyään päässäni ja toimissani. Mutta silti varovainen, vaikka ylepuheradiossa sanottiin, että aikamme on sairastunut rahaan JA varovaisuuteen. Ehkä se varovaisuus on huonokin, vaikka ei kukaan mut tunteva käyttäisi sitä sanaa musta. Tai ainakin hyvin harva, sellainen, kenelle paljastan vaikuttimeni.

    Kai mä olen kovin vetinen karttani kanssa, on kuitenkin sitä neptunuksen yhtymää ja kalat kuussa. Miten kuu kalat ja kaksos kuut sopivat yhteen? Jostain syystä sellaiset hevoset, (2) on pian alla. Luulisi, että tulisi liiankin joustavaa meininkiä.

    Heikki Turunen on kirjoittanut liikuttavalta kuulostavan kirjan "Hämärätunnin tarinoita". Kuuntelin radiohaastattelun ja aloin kaivata maalle, kellarinhajua, perunoiden itämistä, ojanpientareiden pölyämistä, hevosten hiljaisuutta ja lehmien möllötystä. Meidän kalat nykyään osaavat reagoida taputukseen, koulutusta kai sekin!

    http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=785&a=9906
    Heikistä tuo siis.

    - kun olen täällä työpaikalla, tuntuu että mussa on liikaa elämää, että tämä paikka voi räjähtää, kun muuten on niin apaattista ja flegmaattista ja TOSI pessimististä. Kummia fiboja.

    indiima

    VastaaPoista
  10. Ei ne oo kummia fiboja. Tai sitten on. Mulla oli vaan ihan samanlaisia eilen yhessä kokouksessa.
    Mut onneks siellä oli yks hyvän Pallaksen omaava keskustelukaveri ja meillä oli ihan omat "oivallukset".Leipäännyn ihmisiin, joitten "lanttu ei leikkaa", jotka ei sittenkään tajua, vaikka rautalangasta vääntäsit.

    Kaksoset ja Kalat ovat joustavia, eli mukautuvia,
    ehkä ne aistii toisen liikkeet ja joustaa mukana? Kaloja ohjaat vaistoillasi ja jaloillasi,
    kun taas Kaksoset tottelee käsien viestiä.
    Hevosista puheenollen...

    Neptunus-Aurinko. Ja Kauris, eikös?
    Moraalinen ja eettinen auktoriteetti,
    esimerkkinä muille.
    Just sitä, että millä motiivilla tehdään.
    Kestävän kehityksen kannattaja?
    Ryhmätietoisuus?
    Ei yksi pomo ja yksilö vaan koko työyhteisö.
    Voimavarojen yhdistäminen.
    Tämmöstä tuli mieleen.

    VastaaPoista
  11. Mulla on ihan sama!
    Kääk sitä turhautumista, kun selität ja selität toiselle monelta kantilta, eikä vieläkään silmissä välähdä. Sitten mulle tulee jo se sisäinen * ihan vitun sama * - ja annan olla. Ei semmoisia kyllä hirveästi mun lähipiirissä ole, vaikka välillä epäilen, että mun mies on vähän tyhmä. Hmm. Se on ehkä rumasti sanottu, mutta ei silläkään kyllä aina kovin skarpisti leikkaa. On se silti älykäs, mutta lanttu leikkaa on nopeata ja harkinta on sitten toisenlaista.

    Kävin äsken ponittelemassa, mies oli mukana, ja otti kuvia/videota. Niistä näkee, että mulla on vielä paljon paljon opittavaa ratsastuksen saralla. HUOH. Mutta surku pois, oppinenhan on hauskaa ja onnistumisen tunteita siitä saa.
    Nyt saunaan!
    indiima

    VastaaPoista