17.10.2010

Lähes onnellinen

Kuu 21 Vesimies
neliö Mars 22 Skorpioni
..sodat, joihin joutui syyttä
..kuinka sä voit edes väittää, että yksinäinen oot?
kolmio Aurinko 23 - Merkurius 24 Vaaka
..ymmärrystä hieman hän pyytää vaieten

Autuaaksi nimeäminen,
ja pyhimykseksi julistaminen. 
Tieteelle selittämättömiä kykyjä..Chiron- Neptunus -Vesimies tällä hetkellä?
Ilmeisesti ihmisillä on tarve uskoa pyyteettömyyteen,
lähimmäisen rakkauteen,
ja muistaa yhteisöänsä palvelleita ihmisiä.
Katolisessa kirkossa.
Meillähän nyt erotaan kirkosta oikein buumina;
liekö näitä Retrot Jupiter et Uranus Kaloissa ääriliikkeitä?
Mielipideilmaisua. Kirkkoa vastaan.
Onks meillä pyhimyksiä?
Pyhäin miesten päivä?
Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen?
Pakana, pakana. Eikun suomenusko.

On olemassa semmonen asteroidi kuin Santa 1288,
jonka voisi tulkita pyhimykseksi, ellei sitten joulupukiksi.
Se on nyt 23 Skorpioni eli Marsin kanssa yhtymä ja Aurinko-Merkurius nimeämiselle / pyhimysjulistukselle semisekstiili. Onks joulupukin juuret pyhimyskertomuksissa?
Tuopi lahjoja hyvistä töistä?
Visakortti vinkuu ja kauppias jaksaa hymyillä pyyteettömästi..
tr Merkurius piruilee semisekstiilillä Auringolleni =)

7 kommenttia:

  1. Enää ei ole yllättävää, että noilla blogiin otetuilla ihmisillä tahi lauluntekijöillä ilmenee joku astrologinen yhteys tähän päivään,
    elikkä Hectorillakin "yksinäisyys" ? pinnalla,
    tr Mars 22 Skorpioni kolmio DC,
    ja Aurinko-Merkurius Vaaka kvinkunssi Hectorin Venus 23 Kalat siinä DC:llä.
    Streets of London tuli tänä aamuna Hectorin juontamassa radio-ohjelmassa. Sieltä bongasin ja mietin sopineeko tähän päivään ylejäänkin.
    Det passar tycker jag.

    VastaaPoista
  2. Mietin tässä taas DNA asteroidia,
    kun progekuuni on syntymä DNA:ta vastapäätä.
    Konkreetisesti tarkoittaa, että ois aikomus pestä keittiön ikkuna ja vaihtaa siihen jo joulusemmat verhot. Tää blogin pitäminen vastaa päiväkirjaa ja luekellessani viime vuoden lokakuun juttuja niin olen silloinkin pessyt ikkunoita vasta lokakuun lopulla lumen aikaan. Ja ihan samat verhot tuumailussa =).

    Progekartalla on DNA asteroidi yhymässä omaan sytymä Venukseen ja sekstiilissä cerekselle elikkä omaan hyvinvointiin pitäisi ilmeisesti myös kiinnittää huomiota. Ruokavalioon.
    Keittää lopuistakin omenoista sosetta =).
    Tuo proge DNA osuu myös tyttären Auringolle ja ehkä tässä on Cereksen tulkinta "jokainen äiti laajenee tyttäreensä ja tytär äitiinsä" myös pohdittavana. Mietin tuota omaa Cerestä ja sitä kuinka tytärtä ei kovin kiinnosta kasvimaat eikä voin rasvahapot, mutta ehkä sekin siemen joskus itää? Nuorena kiinnostaa niin erilaiset jutut, vaikka proge Jousimies Auringollaan reissaamiset. Nytkin onpi hän Saksassa.

    Linnunradalla pohdittiin Suomen DNA:ta mutta siellä ei otettu tätä asteroidia esille.
    Sekin jotenkin ajankohtainen, koskapa tuo proge DNA:ni yhtyy Suomen DNA:han. Eli syntymä Skorpioni Venukseni retroillen suomineitona siinä puolustaa menneitä arvoja tai jotain.
    Olen niin suo-maalainen että?

    Sophia Lorenko se pesi ikkunoita aina kun masensi?
    Ja maalima kirkastuu?

    VastaaPoista
  3. Onhan meillä muuten Pyhä Birgitta. Hänkin käveli täältä Santiago de Compostellaan, taisi kävellä Roomaankin.

    Kuuntelin viikonloppuna ystävääni 70-vuotiasta Marjattaa, joka oli matkan tehnyt (n. 700 km) ja ainoa vaiva koko matkalla oli ollut kirpun puremat. Puoli miljoonaa vaeltajaa oli bongattu!

    Vesimies-ystäväni oli kävellyt Leijona-ystävänsä kanssa matkan ja kertoi, että kun toinen aloitti:- Ei-lauseilla huomionsa ja haukkui katolisen kirkon, kuinka se keräs kalleuksia ja kansa näki nälkää, niin minun Vesimies-ystäväni oli aina löytänyt hyvän puolen ja todennut, kuinka moni taiteilija sai silloin töitä, ehkä paremmin kuin näinä päivinä ikään.

    Esmis

    VastaaPoista
  4. Jäin tuota Cerestä pohtimaan, - ja oma äitisuhde on ollut nyt tarkastelun alla. Ei vatvoen, vaan sen kautta, että mun rakkaus maata, tekemistä, rahan pyörittelyä ja muiden äitiini liittämien piirteiden kautta, jotka nyt ovat nousseet pinnalle. Että tulenkin paljon häneen - i take after her - mutta cereksen kautta tyttären laajeneminen äitiin on kai myös käynnissä. Mitä vahvempi minä olen, sitä enemmän äiti on omilla jaloillaan, ei tartte huolehtia ainakaan, vaan ottaa voimaa vastaan juuriston kautta.

    - Kehitän Pyhäinpäivän juhlaa nuorille, ja yritän saada sinne rituaaleja ja riittejä, jotka eivät ole sitä jenkkilän karkki tai kepposjuttua. Lapset ja nuoret, minäkin, tuntevat sen paremmin kuin Pyhäinpäivän.
    Jos tulee mieleen ideoita, niin otan ilolla vastaan. Nyt on kauhuteemaista työpajaa, elokuvaa, nuorten esitystä, kauhubändi ja kauheaa henkilökuntaa :D Mun ei tartte ees laittautua, kun silmät pussit roikkuu niin mukavan mustelmaisina jo.

    Ei vaaskaan, vähän lisää lepoa, niin alles klar.

    indiima

    VastaaPoista
  5. indiima,
    kekristä,köyristä, vainajien muistopäivästä, pyhäinmiesten päivästä on juttua ainakin tuolla Taivaankannen takojien blogissa, löytyy mun blogilistalta. Tuoreimmassa jutussa jotain ja haulla kekri lisää.
    Sitten jos kerkeet ja jouvat ja löyvät, niin semmonen kirja lainaan kuin Vanhat merkkipäivät SKS (Suomen kirjallisuuden seura).
    Jos joskus aiot ihan maalaiseksi niin se kirja kantsii hankkia itelleen jo yleissivistykseksi =)

    Mulla on ollut ilo ja kunnia oppia tekemään talkkunajauhoa yhen vanhemman emännän opastuksella, tai hän laitto mut tekemään, kun asuin "torpassaan" ja maksoin vuokrat taksvärkkinä. Muuten erinomainen systeemi ja ihan laillinenkin. Rahaa ei tarvita.

    Siis talkkuna on perinteinen kekrin herkku.
    Siihen tulee kauran, ohran ja vehnän jyviä. Sekotukset ovat emäntien omia reseptejä.
    Jyvät keitetään pehmeiksi padassa, tulet alla,
    sitten ne levitellään leivinuunin arinalle tulien jälkeen kuivumaan ja niitä pitää kouhia koko ajan etteivät pala. Kuivatut jyvät viedään myllyyn jauhettavaksi ja tästä jauhosta tehdään sitten sitä talkkunaa. Jyvien kuivattaminen arinalla "syö" arinaa, kuluttaa paljon.
    Aattele mitkä koivutuhkan hivenaineetkin siinä arinalata saa samalla.
    Todella työlästä, mutta toisaalta just näistä työlään tekemisen vaativista tulee niitä herkkuja. Ei käykään suitsait niinku pikaruoka nykyään.
    Joskus oon miettinyt ,että ehkä ihmiset senkin takia ovat nykyään niin turhautuneita, kun ei tarviikaan nähdä vaivaa minkään eteen ja sen vuoksi mikään ei tunnukaan miltään?

    Osaatko indiima muuten valjastaa hevosen parireen eteen? Tiedätkö mistä aisapuut tehdään?
    Kyselin tänään vanhalta "hevostelijalta" eli isältäni näitä juttuja.

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, kun kirjoitit paljon Nikki, ja kävin tämän lukemassa jo pari päivää sitten. Halusin vastata antamasi vastauksen arvoisesti, ja katsotaan nyt miten käy...

    Kiitos vinkeistä, rupean niiden kanssa uurastamaan huomenna! Päivä lähenee ja pomo vaan pakenee mielipiteen ja hyväksynnän antamista. Harmittaa, kun asioita pitää saada päätetyksi ennen kuin toimittaa/tiedottaa muille asianomaisille.

    Olen nähnyt valjastettavan hevosen jopa nuorista koivunrungoista tehdyn kärryn eteen. Sellaisten joissa oli kaarna vielä jäljellä, oikein juhannuksinen menopeli oli se!
    Muutoin on tuo puoli minulle kiusallisen tuntematon, sinne haluaisin syöksyä, ja katsoa ihan tosissaan mitä maa, eläimet, hitaus, hiljaisuus ja oman energian laittaminen noinkin meditatiiviseltä kuulostavaan toimintaan kuin talkkunajauhon teko - tuntuu, saa aikaan, antaa.

    Parireestä mulla ei ole kokemusta, joskus ajelin suomenhepalla talvella, ja pikkuponia olen ravauttanut kärryjen edessä, parivaljastuskokemus uupuu. Löytyis nyt se ikioma YKSI poni ensin. Sitten rupean sitä toista touhuamaan. Kauheasti ideoita tulee koko ajan.. Kivaa, mutta aika ei anna armoa, ei taivu, vaikka viiteen työhön, yhteen poniin ja parisuhteeseen vielä piisaa.

    Saatiin muuten sunnuntaina akvaario! Ihan mielettömän ihana juttu, töllötellään sitä miehen kanssa iltaisin ja ihmetellään kalojen elämää. Meillä on nimetkin kaikille seitsemälle, oikein suomalaiskansalliset :D

    Kekrisöimään sitten vaan! Kiitos vielä :) ja kaunis sellainen,
    indiima

    VastaaPoista
  7. Ihana, suomalaiskansalliset uiskentelijat.=). Sillon kun ite olin pieni tyttö niin kaupunkilaisserkullani oli akvaario ja minusta se oli jotakin ihmeellistä, että juu, ihan samalla tavalla tuijottelin niitä kaloja.

    Parireki on 2 puitten ajoon tarkoitettua rekeä peräkkäin , linkitetty vain yhteen. Parirekenä ja liitettynä liikkuvuus on parempi metsässä kuin yhessä pitkässä pötkössä.
    Vanhan ajan rekka kahella perällä =)
    Eli
    ei siis kahta hevosta valjaisiin vaan 2 rekeä peräkkäin.
    Istuin usein isän mukana reen kyydissä metässä kakarana mutten osaa tuota valjastusta vaikka senkin satamiljoona kertaa näin.
    Siinäkin ois meillä muuten oppimista. Töihin valmistautumisessa. Se on se aika kun menee hevosen valjastamiseen reen eteen ja sitten lähettiin hommiin.

    Kansanperinne blogiin tullut myös kirjoitus kekristä.
    Laskiaisessa on tuo sama tulien teko ennen muita, ettei kerkee naapurin savuja näkemään.

    VastaaPoista