black is black

jupiter 19 skorpioni

ihmisen mieli on kummallinen
    -mielleyhtymillä valintoja
           tekee hän

kuu 28 skorpioni
           kasevaa kuunnellen

Tarkkana ku porkkana

Uudenkuun aika,
Aurinko jo 17 Neitsyt, Kuu 16 Neitsyt.
Otsikko tuli siitä, kun on noita tarkkoja aspekteja
uudenkuun syntyessä,
ja porkkanoitakin tuli nostettua maalta matkaan naposteltavaksi.
Aurinko oli upeen oranssinpunainen laskiessaan,
horisontissa suurena pallona.
Tarkkana Neitsyt-energialla,
Jupiter 18 Skorpioni sekstiili Pluto rx 18 Kauris.
Hermes 17 Kaksoset tekis tästä postilaitokselle jodin.
No, ehkä se mallaa Ruotsin vaaleja, maybe, tiijähäntä.

Venus 0 Skorpioni kvinkunssi Chiron rx 0 Oinas
Liekö se ollut tämä syynä mystiseen päänjomotukseen viikonloppuna,
vaiko vain kovat löylyt pihasaunassa,
se kun pruukaa tehä päänsärkyäkin seuraavana päivänä.
Tai sitten se on Pallasta parahiksi,
maakolmiota,
Pallas 2 Neitsyt - Saturnus 2 Kauris - Uranus 2 Härkä
tulipahan raivattua yks vanha pensasaidan tekele oksasaksilla
korkeen korkeen korkeen kuusiaidan liepeiltä
ja sieltähän löytyi pieniä kuusenalkuja tikintokinnaan.
Ehkäpä mä istutankin ne vielä jonneen..
Yhen karanneen karviaispensaan alun istutin.
Ja sipulit nostin ylös. Nyt vasta, joo.
Punasipulit olivat kasvaneet aikas komiasti.
Tuli laitettua ne aikaisin keväällä maahan,
elikkä saivat kosteutta alkuun, ennen niitä helteitä.
Sitten mä leikkasin mustaherukkapensaista kuivat oksat,
joita oli aika paljon. Kokkotarpeita pyhäinmiestenpäivään..
Ja miksikäs näitä kertoilen,
no siksi, kun tr Merkurius 6 Neitsyt
on mun maaemosen Cereksen tykönä,
tyyliin multaa kynsien alla.

Siellä maalla on oikeesti huippua se,
että sun on lähettävä iltamyöhäänkin ulos
ulkohuussiin tai puskapissille, ihan kuten miten vaan,
mutta siis kun astut pihamaalle
ja nostat katsees taivaisiin,
niin sä näät Linnunradan ja kaikki ne tuikkivat tähdet.
Eipä näy täällä, "sivistyksen" ja vesiklosetin parissa.
On se, se on.

Olikse Neptunuskin jotenkii oppositiossa,
tais olla, rx 15 Kalat,
tais valvottaa, tais unohtua telkkari auki,
melkein nukahdin ja sitten ei tullutkaan uni kuin vasta aamuneljältä.
Ilmankosteuskin on suuri, yli 80 %,  ei voinut maalata ulko-ovea, dääm.
Niin
ja tuostahan tulee Aurinko-Kuu pikkukolmiota Jupiterin ja Plutosen kanssa,
tarkkana se on oltava, vissiin.

Beloved

Aika kuluu, vierii,
tai ehkä se lentää Kauriissa olevan hra Ajan Saturnuksen
ja Härkä Uranuksen kolmiolla, 2 astetta molemmat.
Paitsi että maakolmiolla ei ehkä Uranuskaan lennä,
vaan rullaa pyörät alleen ja laskeutuu.
Että ehkä se aika onkin kulunut arkisissa puuhissa,
velvollisuuksissa ja vastuissa.
Joo, Saturnuksen syylliset selittelee,
että miksei ole tullut päivitettyä tätäkään.
tr Saturnus kvinkunssi Yläsolmulle Leijonassa.

Että ekana kuulumisia..
Tuli käytyä SAS:n kesäpäivässä ystävän kanssa.
Oli antoisaa kuunnella hyvinkin erilaisten astrologien luentoja.
Tanhuan plutoninen tarina kosketti.
Hällä on taito olla intensiivisesti läsnä. Vestaa taitas olla se.
Mannisen askeleita seuratessa
(hällä on tapana kävellä eestaas puhuessaan, Jupiter-Merkuriustako?)
piti olla samalla korvat höröllään,
jottei yksikään sana lauseesta jäisi tajuamatta.
Asian lomassa hän on viihdyttäjä, tarinankertoja, ai että tykkäsin.
Hän puhui ns.varjominästä.
Se tarkoittaa nousumerkin tapaa "paeta" tilanteesta
ottamatta omaa tulikastettaan vastaan,
edelliseen merkkiin.
Elikkä minä nousujoukkarina voisin erakoitua sinne
Skorpionin yksityiseen kammioon,
mutta joo, otin tulikasteeni vastaan parikymppisenä
ja matkustin toiselle puolelle maapalloa,
yksin ja ihan ummikkona. Pelotti ja jännitti mutta mentävä oli.
Toisaalta mun Aurinko on nousulla noussut jo yli horisontin,
että ehkä se ns. varjominä toimii ja vuorottelee sopuisasti.
Esillä ja piilossa. Menossa ja kammiossaan.
Lähtee matkaan yksin.
Joo, toisena esimerkkinä nousujellonan tulikasteena on pitää maljapuhe,
olla esillä, ottaa yleisönsä. Aattelin pikkuveljeäni, Kuu vielä nousulla,
että taitas maljapuhe olla vielä pitämättä, tai mistäs tuota tietää..

Joo,
mun piti kirjoittaa Skorpioni 17 Jupiterin yhtymästä Venukseeni,
josta otsikkokin, Jupiterin ulkomaan kielellä tietenkin.
En ole facebookissa enkä tiedä tykkäyksistä tuon taivaallista tässä blogissakaan,
kunhan kirjoitan aatoksiani ylös ja jakoon.
Mutta siis miten se on näkynyt noin konkreettisesti.
Kolme ohitusta rakastettuna-ko. Joo sitäkin hyvinkin..
Mutta tajusin just miksi olen beloved by children,
siis entiset eskarit vielä teineinäkin, yläasteikäisinä,
 poikkeevat liikuntajonosta heittämään ylävitoset.
Olen otettu. Tulee tunne, että olen tehnyt jotain oikein,
olen jättänyt jäljen.
 Kuulen nimeäni huudettavan,
lasten suusta, ja näen vilkutuksen perään.
Syntymäkartallani on Jupiter-Chiron Kalat oppositio Child-Uranus-Ceres Neitsyt
ja tämä yhdessä AC Jousimies ja DC Kaksoset tekee ison ristin kartalle.
Iso risti vois olla jotakin sellasta mitä elämässä saavuttaa,
jotakin mitä ulkomailla vois kirjoittaa hautakiveen (ristiin..:)).
Beloved.
Että Jupiterin yhtymä Venukselle ei tuonut lottovoittoa,
mutta jotakin paljon arvokkaampaa, tiedostettavaksi.
Tuosta arvosta netistä pomppas henkivakuutusmainos,
tiedätkö minkä arvoinen olet?

Beloved
antoi etymologian mukaan tutkittavaksi muutamia nimiä,
joille löytyi asteroidikin.
Esim.  710 Gertrude, jolle Pluto tekee nyt yhtymää Kauriissa omalla kartallani.
Muuten sen sijainti taivahalla nyt rx 1 Kalat, ollut yhtymä mun Jupiteriin.
Mielenkiintoinen löytö oli 1128 Astrid,
joka on saanut nimensä Astrid of Sweden prinsessalta,
ja yllätys yllätys, onkin syntynyt samana päivänä kuin minä.
Ja tuo tr Astrid 24 Skorpioni on nyt yhtymässä Aurinkooni Skorpionissa,
ja sitä vastapäätä on tr Eros ja Juno Härässä.
No Junosta, tytär Venus (hällä tr Jupiter yhtymä Aurinko-Merkurius)
suunnitteli häitä, tr Kuu Härkä yhtymällä tuohon,
laittoi kuvia paikasta, mikä on jo varauksessa, aika ajoissa sinänsä,
(Venus Kauris)
Joo,
syntymäkartallani tuo Astrid on 1 huoneessa 13 Jousimies
ja tekee binoviilia (beloved?) Jupiterille.

Konkreettisesti taas.
Pyöräilin (Jupiteria) eilen kauppaan.
Ostin vessapaperia (Skorpioni, paska on pyyhittävä)
tein loton (Jupiteria, luoja ei estä suuria haaveilemasta, tr  kolmio Neptunukseen)
ja ostin kukkakimpun (Venusta ).
Valkoisia krysanteemeja, kun tuli ajatus, että tää on nyt uuden alku.
Vein kukat  isän haudalle ja kuulin ehtookellot samalla (Jupiteria Skorpionissa).
Pyöräilin edelleen, levottomuus ajaa liikkeelle.
Ja ostin myös itelleni kukkakimpun.
Aattelin ihan ite olla itelleni beloved.

Niin,
tr Jupiter yhtymä Venus neliössä proge jellonakuuhun,
kaiken lisäksi.

Kuu oli vielä Härässä kun aloitin,
mut taitaa olla jo ehtinyt 0 Kaksosten puolelle nyt.

Be beloved.

Kultapallo kurkottaa

Kuin varkain se kasvattaa kesän aikana parimetrisen varren,
joka pysyy pystyssä siihen asti, kunnes kukkapaljous painaa sen nurin.
Maata myöten maatenkin se hehkuu kullankeltaisena kukkamattona;
puutarhan keskipisteenä monta viikkoa
-kukat nimittäin kääntyvät aina aurinkoa kohti
olkoonpa varsi missä asennossa tahansa.
 (Ukonhattu ja Ahkeraliisa -kirjasta lainattua)

Aurinko 14 Leijona
 ja isä-aurinkoisen tytär Pallas 14 Leijona
            neliö Jupiter 14 Skorpioni
no,
sitten pitäs ottaa kuvioon mukaan vielä
uskollinen vaimo-arkkityyppi,
Juno 15 Härkä
onkos se sitä "menestyjän" sitoutumista tehtäväänsä,
(keinolla millä hyvänsä?)
kiinteän maamerkin sitkeydellä ja päämäärätietoisuudella.

Väreistä Pallas Athene -nainen suosii keltaista,
joka symboloi älyä ja itsetuntoa.
Niemi-Mattilan arkkityyppikirjasta tuo,
suosittelen kaikille itsenäisille Pallas-naisille,
kuin myös multasormi-maaemosille,
tai mikä se oma arkkityyppi sitten olisikaan.
Sekotus ehkä useimiten.
Se voiskin olla t-risti asetelman pointti,
että missä määrin sinussa asustaa vaikka tuo Pallas,
mutta et jaksakaan / haluakaan kurkottaa kohti Aurinkoa.
Alisuoriutuja?

Kuu 9 Kaksoset

Koska Pallas Athene on käsityöläisten jumalatar,
ja matemaattisesti lahjakkaiden,
siis nämä kaksi asiaahan kulkevat käsi kädessä,
niin tuo Pallas voi olla miehelläkin arkkityyppinä,
tietokonenörtti,
tai minäiteteen ja osaanen tarviiapua
joo

kyllä kyllä
-rakennusprojekti on valmis,
nyt on vissiin joku kakkosnelosen aiheuttama lautataapelin jälkeinen masennus...:)

Kuu nousi

Ja pimeni.
Täydellisesti.
Täysikuu.
Kuu värjäytyi punaiseksi Vesimies-Marsin voimastako?
Kuu heijasti jellona-Auringon valoa.
Tuo Aurinko oli omalla Kuu-Yläsolmullani
ja ehkäpä vastapäätä oleva Saturnukseni Alasolmulla
sai myös punapigementtiä pintaan?
Tiedä häntä.

Olin maalla.
Synnyinkodissani,
kuolinpesän jakamattomilla tiluksilla.
(Se Kuu 8 huoneessa, mikä muu kuin kuolinpesä tietennii)
Tiskasin ja luuttusin lattian tiskivesillä.
Niin tehdään silloin,
kun vesi on kannettava kaivosta.
Joka tippa hyötykäytetään,
ja varsinkin nyt, kun pohja kohta paistaa vanhasta kivikaivosta
näiden helteiden ja kuivuuden jatkuessa.
Sitä oppii arvostamaan, sitä vettä.
Se on niin heleppoo nykyihmiselle ostaa kaupasta,
sitä ulkolaista pullovettä tässä tuhansien järvien maassa.
Joo, punainen Saturnus tais päästä vauhtiin..
Kannoin pesuvedet pihan perälle
ja aattelin, että eikös sen kuun pitäs kohtapuoliin nousta.
Sillain pikkasen puitten latvojen yläpuolelle,
just ja just näkyviin siellä korkealla mäellä.
Tiesin tähyillä oikeaan ilmansuuntaan,
koska olin jo sitä kuuta ihaillut edellisenä iltana eiku yönä.
Sieltä se sitten ilmestyi.
Pimennys alkoi jo mennä ohi,
ja valopilkku lisääntyä toisella laidalla.
Otin aurinkotuolin pihalle ja istuin siihen ihailemaan
kuun takaisintulemista valon heijastajaksi.
Nauratti mielessäni, että joo, aurinkotuoliin en ole koko kesänä joutanut lojumaan,
enkä edes ole niitä ihmisiä, jotka ottavat aurinkoa,
vaan se porottaa pintaan D-vitamiinia työn touhussa.
Niin että palvoin siinä sitten sitä kuuta;
siitä tuli minun kuutuolini.
Nostin maljan Kuulle.
Ja olin onnellinen.
Jotenkin tuntui, että olin just siellä missä pitikin.
Tänne kuulun.
Ja jotenkin tuntui mystiseltä.
Siis sillain just aattelin sitä,
että tuolla avaruudessa on tuommonen taivaankappale,
joka yöllä heijastaa valoa,
ja että se vaihtaa paikkaa;
että me oikeesti olemme koko ajan liikkeessä.
Sitten se tuli täydeksi jälleen.
Ja että se täydellinen, täysi,
se on se ympyrämuoto, 
säde on sama, mittasit mistä kohtaa hyvänsä.
Pimenevässä yössä näkyi myös muutama tähti
taivaankaarella tuikkimassa.

Tänään on isän syntymäpäivä.
Se Aurinko siinä minun kuullani.
Kuin siellä isäni talossa,
joku heijastus avaruudesta,
tähtien tuolta puolen.
Vein haudalle pimennyskuun punaiset ruusut.

Kuu 15 Vesimies
vastapäätä Marsiani.

Vähän heilahtanut pimennysotos..

Päivä laski

Ajelin iltamyöhään kotia
ja piti taas pysähtyä punaisena laskevaa aurinkoa kuvaamaan
perinteiselle paikalle tien varteen.

Nahka on kahvinruskee,
hiki virtaa
ja väsyttää,
mutta valmistakin syntyy,
siellä kallion päällä,
tolppien välissä..

Kun se on sileetä kalliota se alunen,
eli pihakallio jatkuu talon alle joka puolelle
ja tää on eristämätön ulkoeteinen,
niin siinä lattiassa on ennen vanhaan ollut lattialuukku,
ja sinne "kylmiöön" ennen jääkaappihienouksia
isä laitto meijeriautosta tilaamansa jogurttilaatikon,
 ja sieltä mä kävin purkin jos toisenkin
luukun alta napsimassa ja opin jogurtin ystäväksi kaiken hyvän lisäksi..
niin että siis tulevia sähkökatkoksia ja kaikkee mahollista aatellen,
halusin tähän uuteenkin lattiaan sen samasen luukun.
Lauta on jättisuperleviää siperian lehtikuusta,
ja tuntuu niin mukavalta paljaan jalan alla.
Ei lahoa. Hartsia ja pihkaa on siinä puussa vettä vastaan.

Sitten piti vähän makoilla päivän päätteeksi sillä uudella lattialla
 ja katella toisesta perspektiivistä.

Nyt sitten vaan perjantain täydellistä pimennystä kohti..
oikeesti
on jellona Aurinko mun Kuulla
Vesimies retroMars mun Alasolmulla Kuun kera
Kauris Saturnukselta Kauriista retrokvinkunssi kultakuulle,
Skorpioni Jupiter säätää Neptunuksen aaltoja
että
ihan on täydellistä omalla solmuakselilla tapahtuen
eikä mitään asteorbeja, pyyh,
ku täydellistä..
voe voe voe

Aurinko 1 Leijona
Kuu 29 Jousimies

Vaaterissa

Kuu 27 Vaaka
kasvava neljännes
Aurinko 27 Rapu

Aika on mennyt remonttihommissa.
Yks ulkoeteinen,
jossa lattialaudoissa oli jonku öttiäisen  reikäkoloja,
jotka hajos tomupilveksi vasaralla,
ulko-ovi repsotti saranoillaan,
ja ennen kaikkea sementtijalka,
johon isä oli laittanut "raudaksi" liudan hevosenkenkiä
ja viitakkeenteriä jne..
oli sitten n. 60 vuoden jälkeen kallion päältä kaatunut
ja murentunut,
jotta tuli ajatus,
että tarttis tehä jotain..
On siis mitattu, sahattu,
kärrätty sementtiä tässä helteessä,
kerätty kiviä rauniolta kivijalkaan,
kärrätty niitä kottikärryllä tässä helteessä,
-olen vielä hengissä..
tuumattu, mietitty,
vastaanväitetty  "mestarille", että se oma pää säilyis,
näkemys,
ja että se siinä sitten sen seuraavan 60 eiku 100 vuotta
kestäis.
Päättäminen on vaikeeta just sen takia.

 Kyllä mä sinne yhen hevosenkengän piilotin valuun...