Kotona

Tänään oli täysikuu.
Ja kuunpimennys.
Pimennystä en hirveesti paljon noteeraa,
kun tuo solmulinja on niin kaukana,
merkkirajan yli vielä Kaksosissa.
Aurinko 13 Rapu
Kuu jo 18 Kauris

Heijastaahan se,
Kuu Kauriin harmaalta pohjalta,
rakennetulta,
Auringon rehevää luontoa Ravussa.

Menneet polvet,
tulevat polvet,
ajan patina,
sukuhistoria,
ja sammaloituneet muovikukat kadonneella sukuhaudalla.
Niin se näköjään tuo Merkuriuksen syntysykli
vei minut sitten hautuumaalle.
Ja ikivanhoja kirkonkirjoja tutkimaan.
Ja sen sukuhaudan löytämään.
Kiveen hakatut kirjaimet esille tuomaan.
Muistamaan menneisyytensä.
Tarinat jakamaan.
Ristinsä kullakin..

Vanha Rouva Kauriskin kuoli.
Rauha hänen sielulleen.
Tärkeä, kunnioitusta herättävä ihminen elämässäni.
Tuntuu, kuin yksi iso iso ajanjakso päättyy tuon sukupolven kuollessa.
Paljon ja isoja muutoksia, nopeitakin, ehtivät he elämänsä aikana kokea.
Hevosen valjastamisesta (= työhön valmistautumisesta) digiaikaan.
Keskittymisestä ADHD -diagnoosiin..
Joo,
kyllä minä muistan isä;
kaho siihe hommaas..

Mietteitä Vestan täydelläkuulla.


Vesta 13 Rapu
yhtyy Aurinkoon.
Ollaan kotona.
Maisema on ihan tyyni.
Taivas pilvessä.
Tuuli kertoo, milloin sade nousee.
Ehkä huomenna.