16.5.2017

Jokohan tyyntyis?

Aika moni on viime aikoina valitellut sitä,
että aina tuulee.
Kyllähän kevääseen kuuluu  kevätahavat,
joita hyödynnetään Lapissa kalan ja poronlihan kuivatukseen.
Ja muistan lapsuudesta miten pihalla piti olla keväällä
iso pilkekasa talvea varten kuivumassa,
halkopino, mihin västäräkki teki pesänsä,
eikä siitä voinut viedä puita liiteriin,
ennen kuin poikaset lähtivät pesästä.
Mutta että tuo jatkuva tuulinen sää,
kuiva ja pöllyävä, kolea viima,
ei ole niin tykätty jatkuvana ollut.
Ite mietin oisko se ollut tuon retro-Merkuriuksen liikettä
ympäri ämpäri tuon tuuleen yhdistämäni Uranuksen kanssa,
sellasta levotonta ilmankiertoa.
Vai onko se johtavan ilman ja Jupiterin retroilua nyt 14 Vaakasessa,
kvinkunssia merivirroille eli Neptunukselle 14 Kalat.
Vai retro-Saturnusta, nyt 26 Jousimies,
ja siltäkin pitkäaikainen kolmio taivaan tuulille
eli Uranukselle 26 Oinas nyt.
Tai vain kaikki yhdessä.
Itärajalla oli mittauspaikalla 70 cm lunta ja
säähavainnoija hiihteli sinne ja tuumas josko tuo juhannukseksi sulaa..
No,
Merkurius siirtyi justika Härkään,
josko kantapäitten siipien havina vähän tyyntyis,
ja tänään oli varsin mukava keväinen päivä.
Ja aivan mahtavaa oli pyöräillä ilta-auringossa,
olkoonkin vino viisto valo ja juuri siksi,
Saturnus rx kvinkunssi Aurinko 26 Härkä.
Tr Mars 17 Kaksoset tekee kvinkunssia omalle retro Venukselleni,
ja ilmeisesti nimenomaan kvinkunssi-aspekti
(2 syntymäkartalla) on se mun juttu,
mukava juttu, vaikka se välillä harhauttaakin,
ja vie perille mutkan kautta..

Kuu 0 Vesimies,
neliö Merkuriukselle,
eikä Aurinko ole vielä laskenut,
ja pakkasessa on lakritsijäätelöä,
ja telkkarista tulee Notting Hill..
eli valtakunnassa kaikki hyvin :)

4 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia maalailet; näin ihan silmissäni kuivuvat lihat ja pesästä pölähtävän västäräkin.

    Kaihoisasti ja kauniisti kirjoitit muistojuhlasta. Enpä ole vielä sellaista vanhaa ihmistä tavannut, joka ei haluaisi tulla muistetuksi omana itsenään, elämälle iloisena, kaivattuna ja rakkaana; ne puolethan hautajaisissa on hyvä näyttää. Niin kunnioitetaan vainajaa, muistetaan häntä henkilönä, eikä vain noudateta suomalaista(ko) synkkää surumurjotusta.

    Täällä odotellaan varsaa syntyväksi. Vahatipat, vähäistä maidontiputtelua ja pyllynhinkkausta on ollut ilmassa jo reilun viikon. Eikä laita tamma enää maaten. Ennakoin jotenkin ongelmia synnytyksessä, hevosta kiukuttaa ja hän on mahastaan vaivaantunut, mutta ei ähkyoireile tai ole kipeä. Varsa saattanee jo painaa ikävästi tai sitten on jotain muuta.

    Ei lepuuta täällä uni silmäluomia, liian paljon ilmassa on.
    indiima

    VastaaPoista
  2. Sieltähän hän tulla tupsahti klo 1.40.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, onnea, tamma vai ori?
      Miten mukavaa, että siellä jossain on tämä jatkumo kevätvarsoille..
      meillä oli niitä useampanakin keväänä,
      hontelojalkaisia, pitkäkoipisia ja töpöhäntäisiä suomenhevosvarsoja.
      Kauniita eläinlapsia, on ne.

      Poista
    2. Tamma, jolla merkit entisestä elämästä. Koko valkoinen turpa ja molemmissa suupielissä mustat kolikot.
      Syntymän ihme. Raju tapahtuma.

      Poista