Niin ja kvinkunssi Auringolle 20 Härkä, Vaakakolmikolta. Sosiaalinen velvollisuus muistaa äitiä, vai alitajuinen tarve kunnioittaa synnyttäjäänsä? Venuksen kukkasilla.
Huomasin eilen illalla yhellä edistetyllä kartalla Venuksen ja Jupiterin yhtymän + Merkurius Jousimiehessä ja mulle tuli ekana mieleen joku teosofia, uskonnollinen / henkinen oppi, ja sitten Neitsyt Maria ja ikonit, ja mietin minkälaiset ihmiset maalaavat ikoneja ja mikä heitä siinä viehättää? Ja siitä tuli tuo äitien äiti, ensin neitsyenä, sitten synnyttäjänä sitten surevana vanhana äitinä. Maria asteroidi on itelläni Neitsyen kimpassa, Child-Uranus-Maria-Ceres ja nämä oppositiossa Jupiter-Chironiin Kaloissa. Tyttärellä Maria yhtymä Yläsolmu Vesimies, ja nimenä Maria on mummoni peruja.
Tässä on ollut jotakin semmosta harmoniaa, tai että ehkä sillä on jotain merkitystä harmonian ja tasapainon löytämiseen, kun tuo Venus menee kohti Aurinkoa noviililla, ja Aurinko on Venuksen hallitsemassa merkissä, ja sitten Venus ja Mars on oppositiossa ja toistensa hallitsemissa merkeissä, ja Mars ja Saturnus ovat noviilissa, ja Saturnus on Marsin hallitsemassa merkissä ja oppositiossa Aurinkoon Venuksen hallitsemassa merkissä. Sillain niinku moninkertaisesti Mars-Venus energiaa, oppositioilla ja noviileilla tasapainoon ja harmoniaan pyrkien. Löytysköhän Jungin anima ja animus noista kuvioista? Ulkoinen ja sisäinen. Suhde itseen?
Tuosta ikonista ja neitsyt-Mariasta. Olin junassa pari päivää sitten. Etsin ravintolavaunusta paikkaa sienikeitolleni. Löysin pöydästä, missä oli äiti vauvansa kanssa. Juteltiin. Minä söin sienikeittoa ja hän vastapäätä antoi vauvalle tissiä. Kuin jostakin maalauksesta, ootas Sixtuksen madonna tai jokin sellainen. Tummat pitkät hiukset, suuret ruskeat silmät, maitomainen vähän pullea iho, rinnat. Vauva lutkutti onnellisena ja äiti oli pelkkää onnea ja hymyä. En meinannut saada lusikallista alas, ja oli vaikea olla ottamatta kameraa esille. Mikä ihana rauhallinen näky! Ei minun äitiys muuta tarvinnut. Siitä tuli hävälle mielelle pitkäksi aikaa. Sanoinkin hänelle ajatuksen ääneen 'olet kuin Madonna vanhoissa maalauksissa'. Ja hänen silmiinsä syttyi iloinen valo.
Harmoniaa, yksinolemisellekin, poikien soitot. Kyllä, se ulkoinen ja sisäinen. Kaunis kuva mielessä ja tasapainoinen yksinoleminen.
Tuo hyvä mieli tai hyvällä tuulella on ollut jotenkin itelläkin. Sellanen vähän irrallaan kevyesti, ei ota niin vakavasti, antaa asioiden tapahtua, ajan soljua eteenpäin. Vaikka kuinka retro-Saturnusta stelliumissa onkin :) Kiitos kun jaoit kokemuksesi.
Niin ja kvinkunssi Auringolle 20 Härkä,
VastaaPoistaVaakakolmikolta.
Sosiaalinen velvollisuus muistaa äitiä,
vai alitajuinen tarve kunnioittaa synnyttäjäänsä?
Venuksen kukkasilla.
Huomasin eilen illalla yhellä edistetyllä kartalla
Venuksen ja Jupiterin yhtymän + Merkurius Jousimiehessä
ja mulle tuli ekana mieleen joku teosofia,
uskonnollinen / henkinen oppi,
ja sitten Neitsyt Maria ja ikonit,
ja mietin minkälaiset ihmiset maalaavat ikoneja ja mikä heitä siinä viehättää?
Ja siitä tuli tuo äitien äiti,
ensin neitsyenä, sitten synnyttäjänä sitten surevana vanhana äitinä.
Maria asteroidi on itelläni Neitsyen kimpassa,
Child-Uranus-Maria-Ceres
ja nämä oppositiossa Jupiter-Chironiin Kaloissa.
Tyttärellä Maria yhtymä Yläsolmu Vesimies,
ja nimenä Maria on mummoni peruja.
--
Sateinen päivä
ja maaäidin kasvit kiittää.
Tässä on ollut jotakin semmosta harmoniaa,
VastaaPoistatai että ehkä sillä on jotain merkitystä harmonian ja tasapainon löytämiseen, kun tuo Venus menee kohti Aurinkoa noviililla,
ja Aurinko on Venuksen hallitsemassa merkissä,
ja sitten Venus ja Mars on oppositiossa ja toistensa hallitsemissa merkeissä,
ja Mars ja Saturnus ovat noviilissa,
ja Saturnus on Marsin hallitsemassa merkissä
ja oppositiossa Aurinkoon Venuksen hallitsemassa merkissä.
Sillain niinku moninkertaisesti Mars-Venus energiaa,
oppositioilla ja noviileilla tasapainoon ja harmoniaan pyrkien.
Löytysköhän Jungin anima ja animus noista kuvioista?
Ulkoinen ja sisäinen.
Suhde itseen?
Tuosta ikonista ja neitsyt-Mariasta. Olin junassa pari päivää sitten. Etsin ravintolavaunusta paikkaa sienikeitolleni. Löysin pöydästä, missä oli äiti vauvansa kanssa. Juteltiin. Minä söin sienikeittoa ja hän vastapäätä antoi vauvalle tissiä. Kuin jostakin maalauksesta, ootas Sixtuksen madonna tai jokin sellainen. Tummat pitkät hiukset, suuret ruskeat silmät, maitomainen vähän pullea iho, rinnat. Vauva lutkutti onnellisena ja äiti oli pelkkää onnea ja hymyä. En meinannut saada lusikallista alas, ja oli vaikea olla ottamatta kameraa esille. Mikä ihana rauhallinen näky!
VastaaPoistaEi minun äitiys muuta tarvinnut. Siitä tuli hävälle mielelle pitkäksi aikaa. Sanoinkin hänelle ajatuksen ääneen 'olet kuin Madonna vanhoissa maalauksissa'. Ja hänen silmiinsä syttyi iloinen valo.
Harmoniaa, yksinolemisellekin, poikien soitot. Kyllä, se ulkoinen ja sisäinen. Kaunis kuva mielessä ja tasapainoinen yksinoleminen.
Tuo hyvä mieli tai hyvällä tuulella on ollut jotenkin itelläkin.
PoistaSellanen vähän irrallaan kevyesti,
ei ota niin vakavasti,
antaa asioiden tapahtua, ajan soljua eteenpäin.
Vaikka kuinka retro-Saturnusta stelliumissa onkin :)
Kiitos kun jaoit kokemuksesi.