Jos muistaa hyvin jonkun muun kodin matot,
muistaa jo paljon enemmän.
Tietää melkein liikaa niillä matoilla asuvista,
jonkin riidan, tai poismenon, tai ikävän.
Kun niistä on kerrottu,
on seisottu eteisessä, katsottu alas...
Mari Rogers / Syliunta
Pluto rx 13 Kauris
neliö Vesta 13 Oinas
Vesta lähtee retroamaan
ja neliö on ihan tarkka 13.8.
kun pienet koululaiset katsovat eteisessä kengänkärkiään..
joo
raitojenpesukeliä piisaa
fokus on löydettävä
eiku alkuperäinen väri.......:)
Kuu 28 Kaksoset
Vaan kun ne raidat haalistuvat, auringosta, pesuaineista ja kulumalla. Niin kuin muistot. Mietin, miksi jotkut eivät voi sietää räsymattoja. Tarvitaanhan ostomattoillekin kierto ja yhtä lailla lapsi siinä istuessa muistaa sen.
VastaaPoistaHaalistuu, joo,
Poistamutta aika haaleestakin värisävystä muistat ne tyttökamarin entiset verhot ja sitä myöten sen ajan,
jonkun muiston. Elettyä elämää.
Siinähän se on räsymaton rikkaus,
eletty elämä siinä läsnä,
aika uudelleen järjesteltynä.
Ehkä se on se RÄSY,
mikä jonkun korvaan viittaa köyhyyteen,
eikä niinkään käytännöllisyyteen.
Ja kuka enää osaa tai viittii kutoa?
Eikä taas kutoja välttämättä innostu harmaan sävyistä,
sisustukseen sovitetusta.
28 metriä harmaan sävyjä,
kuvittele leijonan luovuutta,
missä vaiheessa alkaa raapia niisiä puista..:)
Oon joskus aikoinaan kutonut maton,
josta yks kaveri sanoi, että sitten vielä mummonakin sitä puistelet,
ja hyvinhän tuo on kestänyt neljännesvuosisadan jo,
mutta että siis
mattoonhan voi esmes poimimalla / pujottamalla tehdä vaikka neliöitä,
kuvioita,
ja tuossa matossa oli farkkukuteen lisäksi vaaleenpunasia neliöitä pujoteltuna
ja sen maton nimeksi tuli kevätvauva.
Tuli kyllä sitten ihan marraskuun vauva,
mutta hyvin se matto lämmittää marraslapsenkin varpaita,
siellä tyttökamarissa:)
Luulis ja toivois matonkutomisharrastuksen elpyvän
senkin puoleen, että ensi vuonna ei saa enää viedä tekstiilijätettä kaatopaikalle.